Maisemia ja illanviettoja

Oijoi, hyvällä vastustuskyvyllä leuhottaminen ei auttanut vaan meikäläinen on vuorostaan sängynpohjalla. Kunnon flunssaepidemia täällä onkin kaatanut porukkaa eli ihme kai se olisi ollut, jos olisin välttynyt taudilta kokonaan. Onneksi loppuviikot on meillä luennoista vapaata eli saan sairastaa kaikessa rauhassa. Yöpöydälle kertyy nenäliinavuori ja sängystä jaksaa nousta vain hakemaan lisää teetä ja appelsiineja (harmillisesti professori Grechiltä saadut luomuappelsiinit on jo ehditty syödä). Onni on todellakin kämppis joka käy kaupassa ja laittaa ruokaa silloin kun ei itse jaksa liikahtaa vaaka-asennosta!

Ennen meikän sairaspetiin kaatumista on kuitenkin ehditty tehdä vaikka mitä kuluneen viikon aikana. Ystävänpäivänä oli tarkoitus lähteä isolla porukalla syömään, mutta joukkoliikenne oli sitä mieltä, että ei tarvitse. Odoteltiin tunteroinen bussia pysäkillä, minkä jälkeen luovutettiin ja päädyttiin tekemään romanttinen illallinen itse ja viettämään Valentine's day kahdestaan kämpillä <3 Hassua että sama kyytiongelma oli käynyt useammalle syömäänlähtijälle, ja alkuperäinen 11 henkeä taisi kutistua lopulta kuuteen. Kun ei tämä maltalainen yhteiskunta vaan toimi sillä tavalla että sinä pääset sinne minne sinä haluat, ja minä pääsen sinne minne minä haluan.

Lööööööv

Maltan yliopiston ESN (Erasmus Student Network) järjestää ahkerasti tapahtumia vaihtareille, ja tekemistä järjestävät myös yliopiston asuntola ja järjestö AEGEE-Valletta. Mukavaa etteivät tapahtumat rajoitu baaribileisiin, vaan myös ulkoilua ja kulttuuria mahtuun joukkoon. Tai sitten kulttuurin ja bileet voi yhdistää, kuten ESN:n järkkäämällä viime tiistain Malta by night tourilla! Päästiin oikeen kunnon turistibussin kyytiin, sellaiseen jossa on avoin yläkerros. Yläkerrasta oli komeat maisemat, mutta aika kylmää kyytiä se tarjosi. Päästiin pyörähtämään vaikka kuinka monessa paikassa. Sliemasta alkaen Vallettaan, jossa pysähdyttiin Hard Rock Cafessa juomilla (sisältyi kierroksen hintaan), ja jatkettiin muunmuassa Birguun ja Mdinaan. Bussikyydin aikana sai nauttia omia juomia ja osalla porukasta taisi mennä loppumatkasta jo kulttuuriosuus vähän ohi korvien. 

Järjestetyn ohjelman lisäksi ollaan aika ahkerasti vietetty aikaa uusien vaihtarikavereiden kanssa. On käyty istumassa iltaa ja vierailtu saksalaisseurassa toisella puolella saarta Buskett Gardensissa, joka on opaskirjan mukaan paikka, jonne paikalliset menevät kesäisin pikniköimään. Puutarha on saaren ainoita vehreitä alueita, eli voin kuvitella sen olevan kiva paikka kesäkuumalla kun pääsee puitten varjoon. Me ei valitettavasti hoksattu tuoda eväitä, joten tehtiin vain kävelylenkki. Samalla reissulla pysähdyttiin pikaisesti Maltan entisessä pääkaupungissa Mdinassa. Kaupunki on suojattu muurilla ja muurille rakennetussa kahvila Fontanellassa oli ihanat kakut ja patongit, myös pitsat näytti iihhanalle. Pitää palata vielä uudemman kerran kattelemaan kaupunkia!

Ehkä upein tähänastisista reissuista on ollut viime sunnuntainen vaellus! Reitti alkoi jostain Bugibban tietämiltä, kulki upeiden jyrkänteiden viertä ja päättyi Melliehaan. Porukka oli sen verran iso (noin 130 henkeä), että alkumatkasta mentiin elefanttimarssia peräkkäin ennenkuin porukka vähän hajaantui. Vaellus kesti kolmisen tuntia, aika rauhallista tahtia mentiin ja pidettiin evästaukoja. Me suomitytöt oltiin pukeuduttu varsin suomalaisittain sporttikamppeisiin, ja bussia odotellessa naureskeltiin, että ollaankohan hieman ylivarustautuneita, kun iso osa porukasta oli liikenteessä farkuissa. Reitti oli kuitenkin loppujen lopuksi aika haastava, ja oltiin aivan tyytyväisiä meidän urheilulliseen vaatevalintaan. Käytännöllisyys ennen tyylitajua, senhän jokainen suomalainen tietää! Oli myös tosi lämmin päivä, mutta loppumatkasta kun aurinko alkoi jo laskea, huomasi että mukaan varattu huppari ja tuulitakki olivat ihan hyviä valintoja. Vaelluksia järjestetään kuulemma kolme lisää kevään aikana, toivottavasti päästään uudestaankin! Upeita maisemia täältä kyllä löytyy!

Musta Pantteri ja Survivors-heimohuivi vaeltaa

Seuraavassa postauksessa juttua myös opiskeluhommista! Meidän kurssit on lähteneet aika kevyesti käyntiin mutta eiköhän me niiden kanssa päästä vielä taistelemaan. 

Shoulda woulda coulda

Elisa täältä sairasvuoteelta postailee, Ciao vaan. Eräs parhaista puolista siinä ettei vaihtoon tullut yksin on ehdottomasti se, että jos sairastut, on kaveri jonka velvollisuus on aamuisin tuoda sulle sänkyyn kuumaa sitruunavettä, keittää teetä, valmistaa kanakeittoa ja raahata kaupasta ruuat ja yrttikurkkukipusuihkeet. Jos olisin tullut tänne ihan yksin ja makaisin jossain kylmässä asuntolassa keskellä ventovieraita ihmisiä, olisin varmaan jo vaipunut syvään epätoivoon, kuunnellut repeatilla All by myselffiä ja buukannut maitojunan lennon takaisin kotosuomeen.

 

En tosin ole ainoa vaihtari joka on napannut maltalaisen megaflunssan; ehken siis ole ainut joka ajatteli että nahkatakilla ja kesätennareilla pärjää täällä ihan fine helmikuussa. No, joo ei pärjää. Vaikka tiedettiin molemmat kyllä että täällä on talvi, niin silti ei mennyt tarpeeksi hyvin perille se, että lähes puuttomana saarena täällä tuulee. Ja se tuuli ei ole mikään leuto pasaatituuli Välimereltä, vaan kylmä merituuli jostain Atlantin perukoilta. Mukaan olisi ehdottomasti pitänyt ottaa enemmän useampi pari villasukkia, paksuja villatakkeja ja ehkä jopa kevyt toppatakki. Värjötteleppä siinä sitten ohuissa neuleissa ja kesätennareissa, kun paikalliset kulkee vielä talvimaiharit ja toppatakki päällä naureskellen kaulahuiviinsa tyhmien vaihtareiden kesätamineille. Onneksi säät lämpenee koko ajan, joten eiköhän kesävaatteillekin tule käyttöä jossain vaiheessa. Sen lisäksi että joka päivä palelee ja asunnossa täytyy taistella luontoa (lue: hometta ja kosteutta) vastaan, konkretisoituu välillä myös käsite talvisateiden ilmasto. Ajoittain vettä tulee taivaan täydeltä, ja sateenvarjo kannattaakin olla mukana aina just in case.

 Mutta paistaa täällä aurinkoki välillä ja elämä hymyilee!

 Kahviaddiktin on täytyny opetella juomaan pikakahvia.

Pitäskö siitä opiskelustakin mainita joku sana? Täkäläinen logopedian koulutusohjelma eli Communication therapy on nelivuotinen koulutus, eikä yllä maisteritasolle asti. Muuten kurssivalikoima vaikuttaisi olevan sisällöllisesti samankaltainen kuin Suomessa. Kaksikielisenä maana Maltalla koulutuskin antaa valmiudet harjoittaa ammattia kahdella kielellä. Työllisyystilanne on kuulemma täällä kohtalainen; osa harjoittaa ammattia itsenäisesti ja/tai on töissä valtiolla julkisen terveydenhuollon puolella. Ilmeisesti mahdollista on lähteä ulkomaille suorittamaan tutkintoa maisteritasolle saakka. Olemme valinneet keväälle neljä kurssia, joista opintopisteitä pitäisi kertyä 18. Kurssit ovat Fluncy disorders 2, Applied neurology, Intellectual Disabilities and Communication Disorders sekä Language and Psychiatry. Saateetaan vielä täydennellä kurssivalintoja, ei pidä opiskelun kuitenkaan antaa häiritä vapaa-aikaa.. Tähän mennessä luentoja on ehtinyt olla vasta kaksi. Toivon mukaan täältä tarttuu mukaan myös syventävää tietoa asioista, opiskelemaanhan tänne on tultu, vai mitessenyoli. Meidän lisäksi Belgiasta on saapunut yksi vaihtari opiskelemaan samaa alaa. Kiinnostuksella odotellaan että kurssit lähtevät oikeasti pyörimään, ja ehkä jopa joku päivä uskaltaisi avata suunsa luennolla. Tähän asti ollaan nähty parhaaksi pysyä suomalaisittain melko vaiti.

 Välimerellistä pukeutumista

 Sportti-Ännä

Tänään olisi ollut tarjolla ESN Tuesdayn Treasure hunttia Valletassa (jonkinnäköstä fuksisuunnistusta vaihtareille..?) ja maltalaista kielikylpyä residenssillä, mutta meitsin voimat on vielä liian vähissä, ulkona sataa, puolet kavereista makaa sängynpohjalla jne. joten päätettiin jäädä kotiin leipomaan pannaria ja kattomaan Breaking Badia. You heard me. Tämä on tätä villiä vaihtarilaiffia..

Pusuja ja räkäterkkuja!

Little moldy never killed nobody

Ekalla viikolla ehti olla orientaatiopäivän lisäksi vain yksi luento, joten opintojen kanssa ei ole vielä pitänyt kiirettä. Parit opiskelijabileet on nähty, ja ensimmäisten vaihtarikavereiden kanssa on käyty Vallettassa isolla porukalla syömässä. Lisäksi käytiin Elisan kanssa ratsastamassa yliopistolta bongatun mainoksen innostamana. Alku on siis lähtenyt suht kivuttomasti käyntiin, ei ehkä jäädäkään maailman ensimmäisiksi vaihtareiksi, jotka ei saa koko vaihtokevään aikana yhtään ystävää!

Kuultiin ja luettiin ennen vaihtoon lähtöä kauhutarinoita Maltan kämpistä, joten oltiin valmistauduttu siihen, ettei kaikki todellakaan suju aina suunnitelmien mukaan. Asunnoissa on kylmää/kosteaa/pimeää/torakoita/muurahaisia/melua kadulta/mitä näitä nyt on. Meitä on tähän mennessä huolettanut aika paljon tuo meidän kämppämme homeisuus. Sitä on lähinnä parvekkeen oven ja ikkunoiden pielessä, ja asunto haisi varsinkin alussa ummehtuneelle. Muuttaessamme parvekkeen oven lukko oli rikki ja ovi ei mennyt kunnolla kiinni, ja ikkunat oli kuulemma vasta jonkin aikaa sitten uusittu, eli kosteus on sitä ennen päässyt niistä sisään. Asunnon ilmastointilaitteissa on lämpimän ja kylmän ilman lisäksi kosteudenpoistajatoiminto, jonka pitäisi johtaa ilman kosteus putkia pitkin viemäriin. Lisäksi tilasimme netistä Silica gel-kosteudenpoistajia, jotka bongasimme lukemastamme blogista. Niitä odotellessa olemme laittaneet vaatekaappeihin pieniä suolakippoja, jotka kuulemma myös sitovat kosteutta ja estävät vaatteiden homehtumisen.

Kämpässä on ison olohuoneen ja keittiön lisäksi kaksi makuuhuonetta ja yksi työhuone, jossa on myös pesukone. Pesukone on ulkoa ruosteessa, ja tämä työhuone haisee huoneista pahimmalle. Kutsummekin tätä huonettä leikkisästi "ydinlaskeumahuoneeksi". Käymme siellä vain kaasunaamari kasvoilla pesemässä pyykkiä, ja muulloin pidämme oven kiinni. Toinen makuuhuoneista on ikkunan ympäristöstä todella epäilyttävän näköinen, eikä me olla käytetty sitä ollenkaan, vaan nukutaan molemmat samassa makuuhuoneessa. Vuokraisäntä lupasi hoitaa kaikki asunnon puutteet kuntoon, mutta ei ole kaikki vielä hoitunut. Parvekkeen oven lukko on kyllä uusittu ja ilmastointilaitteet huollettu. Saimme myös upouudet petivaatteet ja keittiöön ruuanlaittovälineitä. Ikkunoiden ja parvekkeen oven homelaikuille ei kuitenkaan ole tehty vielä mitään, vaikka ne piti puhdistuttaa ja maalauttaa päälle (näinhän se home hoituu). Marssimme lähipäivinä vuokraisännän puheille vaatimaan oikeutta. 

Ollaan sähkölaskun pelossa huudatettu ilmastointilaitetta vähemmän ja sen sijaan tuuletettu kämppää läpivedolla joka päivä. Öisin on ehkä ollut jo aavistuksen lämpimämpää kuin ensimmäisinä öinä. Elisa on tullut viime päivien aikana flunssaiseksi, ja tietysti ollaan paniikissa siitä, että sairastuminen johtuu asunnosta. Pari muutakin vaihtarituttua on kuitenkin valitellut flunssaista oloa, joten ei voida olla varmoja liittyykö sairastuminen kämppään. Ollaan nyt parina päivänä vietetty paljon aikaa sisällä Elisan olon takia, ja oikeen tunnetaan miten homeitiöt valtaa meidän keuhkot :D Homeoireiden googlettelu ja paniikin lietsominen ei ehkä ainakaan helpota asiaa.

Juteltiin yksi ilta bussipysäkillä latvialaisen pojan kanssa, joka on ollut täällä töissä jo viisi vuotta. Kuultiin siltä montakin hyödyllistä juttua, kuten se, että valkoiset taksit joita ollaan tähän asti käytetty, on överikalliita. Saatiin siltä taksifirma e-cabsin numero, josta voi tilata taksin paljon halvemmalla. Latvian poika kertoi myös että Maltalla on tosiaan hankala löytää asuntoa, jossa ei olisi kosteusongelmaa. Asuntovälittäjät on kuulemma kalliita, joten halvinta olisi etsiä itse kämppä. Meidän kämppämme kokoisen asunnonkin voisi kuulemma saada halvemmalla (maksetaan tästä 600 € kuussa +vesi ja sähkö). Käytännössä asunnon etsiminen itse tuntuisi kuitenkin Suomesta käsin tosi haastavalle, kun on etukäteen ihan pihalla tämmöisistä. Maksetaan myös tästä kämpästä vähemmän, kuin mitä saattaa joutua maksamaan yliopiston asuntolasta, tai saman tyylisestä Garden Viewstä, jossa pari tuttua myös asuu. Niissä jakaa kuitenkin huoneen kämppiksen kanssa, ja keittiön ja pari kylppäriä jakaa ainakin yliopiston asuntolassa jopa kuudentoista (16!) ihmisen kanssa. Lisäksi asuntolassa voi olla rauhatonta, ja me saadaan täällä nukkua yöllä ihan rauhassa. 

Ollaan nyt kuitenkin maksettu tähän kämppään eka vuokra ja yhden kuukauden takuuvuokra, plus välityspalkkio. Ei siis kehtaisi ihan samantien lähteä tästä mihinkään. Onhan meillä tässä kämpässä sentään iso parveke JA tenniskentän kokoinen kattoterassi, oma rauha, iso ja hieno keittiö, ja hei, voileipägrilli. Ilman homeisuutta tämä olisi siis unelmaluukku. Etukäteen myös kuultiin, että katu/kellaritason asunnot ovat todennäköisemmin homeisia kuin yläkerrokset, ja meidän penthouse on ainakin todella valoisa ja periaatteessa kiertää ilmakin ihan hyvin. Eikä tiedetä mikä on seuraava vaihtoehto, jos kämppää on vaikea saada vain muutamaksi kuukaudeksi. Ainoa mahdollisuus olisi varmaankin yliopiston asuntola tai Garden View. Lisäksi sää lämpenee koko ajan, eli kylmää ja kosteaa aikaa on vain noin kuukausi jäljellä. Sitä paitsi, kohta meillä on varmasti myös niin paljon muuta tekemistä, ettei edes ehditä käydä kämpillä muuta kuin nukkumassa. 

Lisää infoa asuntovaihtoehdoista kaiffarimme Emilian blogissa ;) Jännityksellä jäämme seuraamaan tilannetta penthousessa. We'll just cough until we drop.

Home sweet home in St. Joseph's flat

Maanantaina käytiin kattomassa aussivälittäjän kanssa kahta kämppää. Ensimmäistä asuntoa ei omistaja ollut halukas vuokraamaan vaan viideksi kuukaudeksi, joten päädyttiin asunnottomina toiseen vaihtoehtoon sillä muita ei ollu tarjolla atm. Asutaan siis kevät sinällään ihan kivassa kattohuoneistossa, jossa on vaan yks pikku miinuspuoli; home. Kiviseinissä näkyy selvästi kosteusvaurioita ja kämpässä ei tuoksu ihan sille raikkaimmalle, joten ollaankin jouduttu huudattamaan ilmastointilaitteita melko paljon. Vähän jännäilee tuleva sähkölasku.. Oululaisittain ilmaistuna helevetin kylymäki täällä on, ja välillä tuntuu ettei toppavaatteet ois yhtää liiottelua. 

 Edellinen vuokralainen jätti jälkeensä potato peelerin. Ja potaton.

Pyhän Joosepin penthouse

Meidän ”kotikaupungista” (kaupungit on täällä enemmänkin normaalien kaupunginosien kokosia) Santa Venerasta menee yliopistolle kävellen n. 20 min, ja ainoa tie menee melekosen highwayn reunaa pitkin. Välillä joutuu taiteilemaan kävellen muurien päällä ja parkouraamaan niiden yli, eipähän käy matka tylsäksi.. Bussit kulkee kyllä, mutta aikataulut on lähinnä suuntaa antavia. Saman numeroisilla busseilla on eri reitit, ja oikean reitin saa selville kysymällä kuskilta. Tämä selvis muutaman harharetken jälkeen.

 Heyyyy brother!

Moro.

Tiistaina oli sekavahko orientaatiotilaisuus meille ja muille vaihtareille eri puolilta palloa, ja huomattiin että Maltalle on löytäny tiensä muutama muukin suomityttö. Eri järjestöt esitteli ittensä, Maltan yliopisto pyöritti melko raflaavan esittelyvideon huikeena kansainvälisenä yliopistona ja parhaana maana ever, ja harhailtiin ympäri kampusaluetta tutustuen paikkoihin. Meidän oppiaine on yliopiston viereisessä sairaalassa, ja oikeeseen paikkaan löydettiin vaikka eksyttiinki harhailemaan sairaalan johtoportaan käytävillä. Vaihtarit tutustutettiin toisiinsa kokoamalla ne samaan paikkaan iltabileisiin yliopiston pihalle ja juottamalla sangriaa, vodkaa ja blandista. Iha hyvä siitä tuli. Bilettäähän täällä vois vaikka joka ilta, mutta tarkotuksena olis oikeesti tutustua myös paikalliseen kulttuuriin. Maltalaiset on tähän asti ollu ystävällisiä, mutta ehkä aavistuksen varautuneita, hmm kuulostaa tutulta? Yhelle luennollekin ollaan keretty osallistua, vaikuttais siltä että luentoja olis ehkä maksimissaan kolmena päivänä viikossa. Passaa meille.

 Kampuksella hengaavia katteja, niitä on paljon. No dogs allowed.

 Ännä the international girl.

Äitille terkkuja, on ikävä.

Lomailua

"Matkanteko on päämäärää tärkeämpää", kuuluu sanonta. Se on kuitenkin valetta, matkanteko on tympeää hommaa jonka jaksaa vain muistamalla, mihin on menossa. R-E-S-P-E-C-T vaan vaihtoonlähtijöille rapakon toiselle puolelle, joiden matkanteko kesti toista vuorokautta; meidän reilu kymmentuntinen ei edes ole siihen verrattuna mitään! Frankfurtin lentokentällä pyörittiin pitkä tovi etsimässä oikeaa porttia, kun lähtöaikataulut olivat meille vähän turhan haastavia. Halli C, portti B. Siis mikä portti B? Eikö porttien pidä olla numeroita?? Lennot sujuivat kuitenkin mukavasti, muunmuassa katsomalla läppäriltä Breaking Badia.

Ai että sitä fiilistä kun astuu ulkomailla lentokoneesta ulos ja haistaa vieraan maan tuoksun ekaa kertaa! Täällä oli saapuessa 15 C lämmintä ja kostea ilma sateen jäljiltä, voitte kuvitella hymyt suomityttöjen naamalla. Lentokentältä oli Sliemassa sijaitsevalle hotellille matkaa 16 kilometriä, ja matka maksoi 20 euroa. Törmättiin hotellilla suomalaistyttöön, joka oli meidän kanssa samalla lennolla. Kun alettiin jutella niin kävi ilmi, että hän on kasvatustieteiden opiskelija ja on myös tullut Maltalle vaihtoon! Huippua! Hotellin respassa oli maailman ihanin hieman vanhempi maltalainen herra joka veisteli omasta mielestään varmaan tosi hyviä puujalkavitsejä. Kyllä me niille naurettiinkin. Vähän.

Kolmeksi ensimmäiseksi yöksi varattu Carlton Hotel on oikein passeli, kiitos Sannalle vinkistä! :) Hyvin nukuttiin yö ja aamupalalla sai mahan täyteen muna-pekonisetillä. Koska me eletään nyt Maltalla ainoastaan reipasta ja kunnollista elämää, niin lähdettiin heti aamupäivästä lenkille rantakadulle. Vesisadekaan ei meitä haitannut, kestohymy naamalla vaan juostiin lenkkarit litimärkinä! Tuon Elisan seura vissiin tulee tekemään hyvää meikäläiselle, nimimerkki "juokseminen on muuten kivaa mutta kun siinä tulee hiki". Jep, tuo lause on päässyt kerran minun suusta. 

 Lenkkimaisemat

Lenkkeiltiin rantakatua pitkin The Point ostoskeskukselle, joka näytti niin kivalle että päätettiin käydä hotellilla vaihtamassa kuivat vaatteet päälle, ja tultiin bussilla takaisin. Iltapäivä siinä kivasti sitten vierähtikin. Ihan hyvä tapa viettää sadepäivää. Elisa teki ostoksia mutta minä jäin vielä katselemaan ja harkitsemaan hankintojani. Illalla käytiin ulkona syömässä ja maisteltiin ekaa kertaa paikallista viiniä. Oli hyvää.

Iloinen dataaja

Komeita maisemia hotellin kattoterassilta

Tänään ollaan käyty syömässä ja kävelemässä. Räpsitty vähän kuvia ja syöty italialaista jäätelöä. Nutella-jäätelö on muuten vain kylmää Nutellaa, ei oikeastaan jäätelöä ollenkaan. Ollaan myös pysytty suomalaisittain ajan hermolla katsomalla netistä eilinen Putous, ja käyty taas lenkillä vesisateessa. Tulevina päivinä seuraa raporttia kämpän metsästyksestä ja opiskeluhommien aloituksesta.