tiistai 11. helmikuuta 2014

Shoulda woulda coulda

Elisa täältä sairasvuoteelta postailee, Ciao vaan. Eräs parhaista puolista siinä ettei vaihtoon tullut yksin on ehdottomasti se, että jos sairastut, on kaveri jonka velvollisuus on aamuisin tuoda sulle sänkyyn kuumaa sitruunavettä, keittää teetä, valmistaa kanakeittoa ja raahata kaupasta ruuat ja yrttikurkkukipusuihkeet. Jos olisin tullut tänne ihan yksin ja makaisin jossain kylmässä asuntolassa keskellä ventovieraita ihmisiä, olisin varmaan jo vaipunut syvään epätoivoon, kuunnellut repeatilla All by myselffiä ja buukannut maitojunan lennon takaisin kotosuomeen.

 

En tosin ole ainoa vaihtari joka on napannut maltalaisen megaflunssan; ehken siis ole ainut joka ajatteli että nahkatakilla ja kesätennareilla pärjää täällä ihan fine helmikuussa. No, joo ei pärjää. Vaikka tiedettiin molemmat kyllä että täällä on talvi, niin silti ei mennyt tarpeeksi hyvin perille se, että lähes puuttomana saarena täällä tuulee. Ja se tuuli ei ole mikään leuto pasaatituuli Välimereltä, vaan kylmä merituuli jostain Atlantin perukoilta. Mukaan olisi ehdottomasti pitänyt ottaa enemmän useampi pari villasukkia, paksuja villatakkeja ja ehkä jopa kevyt toppatakki. Värjötteleppä siinä sitten ohuissa neuleissa ja kesätennareissa, kun paikalliset kulkee vielä talvimaiharit ja toppatakki päällä naureskellen kaulahuiviinsa tyhmien vaihtareiden kesätamineille. Onneksi säät lämpenee koko ajan, joten eiköhän kesävaatteillekin tule käyttöä jossain vaiheessa. Sen lisäksi että joka päivä palelee ja asunnossa täytyy taistella luontoa (lue: hometta ja kosteutta) vastaan, konkretisoituu välillä myös käsite talvisateiden ilmasto. Ajoittain vettä tulee taivaan täydeltä, ja sateenvarjo kannattaakin olla mukana aina just in case.

 Mutta paistaa täällä aurinkoki välillä ja elämä hymyilee!

 Kahviaddiktin on täytyny opetella juomaan pikakahvia.

Pitäskö siitä opiskelustakin mainita joku sana? Täkäläinen logopedian koulutusohjelma eli Communication therapy on nelivuotinen koulutus, eikä yllä maisteritasolle asti. Muuten kurssivalikoima vaikuttaisi olevan sisällöllisesti samankaltainen kuin Suomessa. Kaksikielisenä maana Maltalla koulutuskin antaa valmiudet harjoittaa ammattia kahdella kielellä. Työllisyystilanne on kuulemma täällä kohtalainen; osa harjoittaa ammattia itsenäisesti ja/tai on töissä valtiolla julkisen terveydenhuollon puolella. Ilmeisesti mahdollista on lähteä ulkomaille suorittamaan tutkintoa maisteritasolle saakka. Olemme valinneet keväälle neljä kurssia, joista opintopisteitä pitäisi kertyä 18. Kurssit ovat Fluncy disorders 2, Applied neurology, Intellectual Disabilities and Communication Disorders sekä Language and Psychiatry. Saateetaan vielä täydennellä kurssivalintoja, ei pidä opiskelun kuitenkaan antaa häiritä vapaa-aikaa.. Tähän mennessä luentoja on ehtinyt olla vasta kaksi. Toivon mukaan täältä tarttuu mukaan myös syventävää tietoa asioista, opiskelemaanhan tänne on tultu, vai mitessenyoli. Meidän lisäksi Belgiasta on saapunut yksi vaihtari opiskelemaan samaa alaa. Kiinnostuksella odotellaan että kurssit lähtevät oikeasti pyörimään, ja ehkä jopa joku päivä uskaltaisi avata suunsa luennolla. Tähän asti ollaan nähty parhaaksi pysyä suomalaisittain melko vaiti.

 Välimerellistä pukeutumista

 Sportti-Ännä

Tänään olisi ollut tarjolla ESN Tuesdayn Treasure hunttia Valletassa (jonkinnäköstä fuksisuunnistusta vaihtareille..?) ja maltalaista kielikylpyä residenssillä, mutta meitsin voimat on vielä liian vähissä, ulkona sataa, puolet kavereista makaa sängynpohjalla jne. joten päätettiin jäädä kotiin leipomaan pannaria ja kattomaan Breaking Badia. You heard me. Tämä on tätä villiä vaihtarilaiffia..

Pusuja ja räkäterkkuja!

2 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista Elisa!! Toivottavasti se home ei vaan pesiydy elimistöön ja piä kipeenä koko kevättä...:( Ihana on lukea teidän kuulumisia :)

    t. Hetsku

    VastaaPoista
  2. I feel you, tsemppiä!

    nimim. kipeenä-koko-viikon-en-voi-liikkua-räkää-all-over-the-place-fuck-my-life-and-belgium

    VastaaPoista