Vaganza, grazi, prego!

Aika kuluu liian nopeaa kun on mukavaa. Kolme kuukautta on ehtinyt hurahtaa ihan huomaamatta. Muutettiin hiljattain Santa Venerasta Balluta Baylle, eikä olla valitettu vaikka kattohuoneisto vaihtui jaettuun huoneeseen vanhassa kivitalossa; meri on lähellä ja ihana. Samaan syssyyn menetettiin 300 e takuuvuokrat, mutta päästiin hometta karkuun; terveys tuli ensimmäisenä. Vastoinkäymisistä voittoon, toivon mukaan sairastelut on nyt sairastettu, homeesta päästy ja loppuaika vaihdossa menee nauttiessa auringosta.

Pääsiäislomaa lähdettiin viettämään Pohjois-Italiaan, reittisuunnitelmana Venetsia-Verona-Milano. Ei mennyt ihan putkeen reissu kun lentokoneessa alkoi olo olla tutun surkea; kuumehan sieltä nousi ja laskeutuessa Italiaan en ollut ihan varma mikä oli maa ja mikä valuutta, itse asiassa kuumehouruissa luulin että ollaan Maltalla bussissa. Noh, selvittiin kuitenkin Venetsian camping-alueelle missä nelisen päivää kului rattoisasti kuumeillessa, ensiavussa ja erikoislääkäreillä ravaten. Kolmas antibioottikuuri tälle vuotta alkoi onneksi vaikuttaa parin päivän jälkeen ja päästiin näkemään muutakin kuin campingkopin seinät. Venetsiaa ehdittiin nähdä vain päivän verran, mikä harmitti, sillä kaupunki oli ihan omaa luokkaansa kuten kuvitella saattaa. Turisteja riitti ja gondolit risteilivät ympäri vesireittejä.

Venetsiasta juna vei meidät Julian ja Romeon kaupunkiin Veronaan, missä yövyttiin hostellissa. Veronassa päästiin nauttimaan prinsessapäivästä kun vaihtarikaverimme Flavio vei meidät kaverinsa kanssa Garda-järvelle. Paljoa valehtelematta täytyy myöntää, että Veronaa kauniimpaa kaupunkia saa hetken hakea. Rakastuimme. Julia-patsaskin päästi kakkospesälle, kun annettiin sille ensin Jalluhuikka.

Garda-järvi ja ystävämme Flavio

Italiassa on ihan okei ja sivistynyttä napata Aperolspritz jos toinenkin ennen illallista.

Nättiä.

Tuottaa hyvää onnea, sanovat.

Veronasta jatkettiin matkaa muodin Mekkaan, Milanoon. Milanon hintataso valkeni meille heti ensimäisenä iltana, kun parille drinkille ja alkupalalautaselle tuli hintaa noin 40 euroa. Milanossa kokeiltiin sohvasurffaamista, ja samaan paikkaan oli eksynyt muitakin reissaajia, kuten reilaajia ja liftareita Puolasta, Saksasta ja Kiinasta. Oli leppoisaa istua iltaa ja kuunnella muiden reissutarinoita. Milanossa riitti päivän verran ihmeteltävää. Guccin ja Pradan liikkeet jätettiin tällä kertaa välistä; ehkä sitten niillä suurilla puheterapeutin palkoilla...

Bellissimo.

Joku Duomo se oli.

On ollut outoa lueskella naamakirjasta Oulun vappuhulinoista. Voin kuitenkin myöntää ettei Wesibussia ja haalariörvellystä ole ihan hirveä ikävä, onhan tuota jo muutama vappu nähty... Aikaa Maltalla jäljellä kaksi kuukautta, sitä ennen pitäisi vielä ruskettua, nähdä muutama paikka saarella, ja vissiin pari tenttiä ja tehtävää pitäisi selättää.. Voisko nämä opiskelut painaa villasella ja keskittyä vaan siihen lomailuun?

Ciao!