Kulttuuria ja karnevaaleja

Ensimmäinen kuukausi Maltalla hurahti nopeammin kuin koskaan. Hiljalleen alkaa välimeren lungiin meininkiin tottua; on ihan ok että päivän checklist on käydä ruokakaupassa ja yhdellä luennolla. Vaikkei marketista ole vieläkään löytynyt maitorahkaa ja ruisleipää ja täkäläiseen bussiliikennöintiin verrattuna Koskilinjojen täsmällisyys on suorastaan ihailtavaa, on kaikki aivan mallikkaasti.Vaikka kummatkin ollaan oltu (ja ollaan edelleen) vuorotellen kipeänä, ovat olot onneksi sallineet tehdä välillä muutakin kuin buranahuuruissa makoilun. Itse kävin hakemassa täkäläisestä arvauskeskuksesta antibiootit ja lääkärille pääsy hoitui yllättäen nopeasti ja helposti. 

Aikamme vuokraisännälle ruinattuamme joku kävi tänään hoitamassa kämpän homeongelman (ilmeisesti vetämällä päälle laastia ja maalia, tadaa). Toivottavasti fiksauksella on ainakin psykologinen vaikutus tervehtymisprosessissa. Kursseista omaksi suosikiksi on noussut Fluency Disorders 2, ja pääsemme seuraamaan änkytysterapiaa livenä parin viikon päästä. Muilla kursseilla ollaan yritetty pysyä kärryillä neurologian termeistä lontooksi ja muisteltu että mitäs se autismi nyt on ja mitä tekemistä sillä on kielellisten ongelmien kanssa. Degree plus kurssi Culture & Heritage on tähän mennessä tarjoillut visiittiä Valletassa sijaitsevassa Grand Master's Palace & Armory Roomissa sekä kansallisessa luonnonhistorian museossa. Ensiksi mainitussa paikassa opas kertoi Maltan värikkäästä (noin kymmeneen kertaan eri kansojen valloittamasta) historiasta, ja kierreltiin katselemassa entisaikojen sotilaiden panssarimuotia. Käsittääkseni talossa majailee välillä myös Maltan presidentti ja muita isoja kihoja. Museosta mieleen jäivät lähinnä satavuotiaat paskasti täytetyt eläimet. Onpahan ainakin yritetty sivistyä.

Täällä Maltalaiset biletti ennen Pacevilleä.

Ritarimuotia keskiajalla

 Viime viikonloppuna suunnistettiin Annan ja Emilian kanssa Maltan sisarsaarelle Gozolle, jossa kuuleman mukaan voi kokea parhaat karnevaalimenot. Karnevaalit ovat Maltalainen perinne, ja ympäri Maltaa ja Gozoa voi nähdä karnevaaliasuja ja kulkueita usean päivän ajan. Tunnin bussimatkan saaren toiseen päähän ja vajaan puolen tunnin lauttamatkan päässä oleva Gozo on Maltaa vehreämpi ja rauhallisempi, ja siellä asustaa vakituisesti noin 30 000 asukasta. Perjantaina majoituttiin St. Josephin hostelliin, ulkoapäin luostaria muistuttavaan askeettiseen paikkaan. Palvelu oli ystävällistä ja tunnelmaltaan hostelli oli varsin sympaattinen. Seiniltä tuijottelevat uskonnolliset taulut ja patsaat vähän tosin tuijottivat poraavasti pakanallisen seurueemme niskaan.

Xlendi beach

Maltaa vihreämpi Gozo

Lauantaina taiteiltiin kasvomaalit naamaan ja lähdettiin etsimään karnevaalin henkeä Gozon pääkaupungista Victoriasta ja rantakaupungista Xlendistä. Todelliset meiningit löytyivät kuitenkin vasta illalla Nadurista, jossa tuhatpäinen karnevaalikansa juhli ja rellesti bilerekkoineen. Tunnelma oli sekopäinen riehakas, mutta rankan päivän hyydyttämä ja sateen kastelema hippiseurueemme suuntasi puolenyön jälkeen takaisin Pyhän Joosepin valvovan silmän alle nukkumaan. Innolla jäimme odottamaan tulevaa ESN:n järjestämää viikonloppureissua Gozolle, sillä saarella riittää varmasti paljon nähtävää.

Times of Maltan sivuilta vapaasti lainattuna; Nadurin kylässä haisee karnevaalien jälkeen kuukauden ajan eritteet.

Life is good!